sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Tuskanhikeä ja ahdistusta

Olen käynyt tällä viikolla treffeillä neljän eri miehen kanssa. Kyllä, yhden viikon sisällä. Varsinaista vapaa-aikaa ei ole juurikaan ollut, ja olen maannut iltaisin sohvalla tuskanhikeä otsalta pyyhkien ja närästyslääkkeitä nappaillen. Deitit ventovieraan ihmisen kanssa eivät ole minulle mitään mieluista puuhaa, vaan deittailu käy lähinnä työstä, jonne pitää valmistautua (=laittautua) ja sitten vielä yrittää tehdä vastapuoleen vaikutus, jos deittikumppani sattuu olemaan varteenotettava.

Ajauduin deittisumaan, sillä kaikki miehet halusivat tavata minut jo viime viikolla, mutta jouduin muista kiireistäni johtuen siirtämään kaikki treffit tälle viikolle. En kehdannut ehdottaa yhdellekään kandidaatille, että tapaisimme vasta tulevalla viikolla, sillä miltä sekin kuulostaisi. ”Joo, olis ihan kiva tavata – mun kalenterissa on seuraavat vapaat ajat tossa elokuun alkupuolella!”

Ehdokas nro 1: Tiesin samantien miehen nähtyäni – jo ennen kuin hän oli avannut suutaan – etten halua tavata häntä uudestaan. Mikä siinäkin on, että ensivaikutelma muodostuu sekunneissa. Kävimme yhdessä treenaamassa, ja mies oli melko hermostunut koko ajan. Sähellystä, punastelua, selittelyä. Sinänsä ymmärrettävää, mutta kun itse pidän itsevarmoista miehistä, panikointi ei tee vaikutusta. (Panikoinnista pääsee yleensä eroon harjoittelemalla eli deittailemalla.)

Joku saa miehestä kuitenkin hyvän kumppanin itselleen, sillä hän oli erittäin huomaavainen ja hyvätapainen. Hän oli ottanut eväät mukaan treeneihin ja oli varannut minullekin jukurttia – hylaa siltä varalta, että tavalliset maitotuotteet mahdollisesti aiheuttaisivat ilmavaivoja. Liikuttavaa!

Ehdokas nro 2: Miehen viestit saivat minut aina hyvälle tuulelle ja hymyn huulille. Tapaaminen sujui mukavissa merkeissä, mutta suurempaa kemiaa en tuntenut ainakaan tässä vaiheessa. Mies oli todella hyvätapainen – tarjosi pehmiksen ja tarjoutui vielä heittämään minut kotiinkin, etten joutuisi turvautumaan julkisiin. Kieltäydyin tarjouksesta, mutta hän saa herrasmiesmäisistä elkeistä ehdotonta plussaa. Sovimme, että tapaamme lähiaikoina uudestaan – jatkoa seuraa!

Ehdokas nro 3: Tapasin miehen toista kertaa tällä viikolla. Ensimmäisten deittien päätteeksi tein ”Onnistuneet deitit tuntuvat suunnilleen tältä” -postauksen. Myös toiset deitit sujuivat hyvin, ja välillämme on ehdottomasti kemiaa. Mutta... Sain mieheltä todella kummallisen viestin toisten deittien päätteeksi. Miehellä on joko hieman kieroutunut huumorintaju tai vaihtoehtoisesti hän on ylimustasukkainen ja sairaalloisen omistushaluinen vaimonhakkaaja. Olimme jo aiemmin sopineet deitit nyt alkavalle viikolle, ja sain viestin käsiini vasta tänään. Ilmoitin miehelle tekstarilla, että järkytyin viestin sävystä ja pyysin häneltä selitystä. Hän kuittasi, että koko juttu oli huumoria, ja mopo sekä harkintakyky karkasivat ehkä vähän käsistä viestin suhteen.
Olen pyöritellyt pitkin päivää pienessä mielessäni kauhuskenaarioita siitä, että mies on oikeasti kukkuu-osastoa, ja kohta huomaan, että hän pyörii kotitaloni ympärillä, räpläilee lukkoa ja yrittää päästä sisään asuntooni voidakseen kostaa minulle torjumisen tuottaman tuskan.

Parhaassa tapauksessa nauramme yhdessä vuosipäivänä kynttiläillallisen ääressä, että olen epäillyt kultamussukkaani sairaalloisen mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi ja olen vieläpä raportoinut asiasta jo aikaa sitten suljetussa sinkkublogissakin. Tämä kuulostaa edellistä miellyttävämmältä vaihtoehdolta.

Ehdokas nro 4: Nytin sokkotreffit! Kyllä, luitte oikein :-) Minulle ilmoitettiin tällä viikolla, että olen yksi niistä hakemuksen lähettäneistä, joille on löytynyt sopiva pari hakemuspinon joukosta ja että pääsen deiteille. Treffit olivat tänä viikonloppuna, mutta raporttia saatte odottaa siihen saakka, kunnes lehti julkaisee oman versionsa tapahtuneesta. Artikkeli julkaistaan ilmeisesti heinäkuun alussa, joten joudutte puremaan peukaloitanne siihen saakka :-)

Ehdokas nro 5, bonus-mies: Bonari-miestä en ole vielä tavannut, mutta olemme viestitelleet pitkään, ja hän vaikuttaa varsin lupaaltava. Jos saamme tapaamisajan sovittua, aion ehdottomasti katsastaa tämänkin ehdokkaan kaikesta kiireestä huolimatta. Ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin ;-)

16 kommenttia:

  1. Nyt kun kerran otit asian esille, niin mitä ihmettä numero 3 viestitteli, jos kerran sinä ja ystäväpiiri oli komiasti järkyttynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luota intuitioon numero kolmosen kohdalla. Kuten itse toteat niin miehellä on joko hieman kieroutunut huumorintaju tai hän on ylimustasukkainen vaimonhakkaaja. Näistä et kumpaakaan halua:)

      Poista
  2. Ehdokas 3 ei nyt kyllä vaikuta kaikista parhaimmalta vaihtoehdolta, jos kaveritkin järkyttyy.

    VastaaPoista
  3. Nopeatahtinen sarjatyö ei sovi kaikkeen työntekoon. Rekrytoitaessa työntekijää, matkaseuraa tai vaikka elämänkumppania pitäisi päästä hyvin iholle kiinni. Kun erilaisia ihmisiä tapaa nopealla tempolla niin herkkyys ei vain riitä. Pakosta huomio alkaa kiinnittyä ulkoisiin tai muuten vain toisarvoisiin seikkoihin. Harmi, että nämä kaikki lupaavat tapaukset sitten tulivat yhdellä kertaa :o/

    (Tämä ei siis ole mikään puolustuspuhe hra #3:n puolesta! Luota omaan vaistoosi ja tuntemuksiisi. Tuolla on myös kaikenlaisia hulluja liikkeellä.)

    VastaaPoista
  4. Musta huumori on parasta huumoria, ja tietenkin huumorissa täytyy usein laittaa itsensä alttiiksi. Nettideittien kauhukertomukset tarjoavat toki hyvän repertuaarin mistä ammentaa ja tarjoavat samalla mahdollisuuden leikitellä pienellä vaarantunteella. ...vaikka taitaa moinen huumori vaatia aika onnistunutta tilannetajua. "Kyllähän näitä nettideiteissä kuulemma liikkuu. Mut ei huolta, mä oon ihan vaaraton tyyppi, ei ole kirvestä tai mitään. Voit vaikka tehdä ruumiintarkastuksen, en sentään kaupungilla raahaa sitä mukana vaan pidän aina autossani. Haluaisitko muuten kyydin kotiin?"

    Mutta kuulostaa hyvältä, varmasti tuollaisesta valikoimasta joku löytyisi. Kunhan eivät ala arvelemaan että pyörittelet kovinkin suurta mieskatrasta vuoropäivinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, katraan paljastuminen eri kandidaateille ei ole kovinkaan suotavaa ;-)

      Tuon mainitsemasi heiton olisin osannut ottaa mustana huumorina. Paljastettakoon nyt sen verran, että mies oli lähettänyt minulle toisten deittiemme jälkeen viestin, jossa hän mm. vaati selitystä sille, miksi olen kirjautunut 24:seen katselemaan muuta tarjontaa. Viestissä oli muutakin sisältöä, jota nyt en tässä tarkemmin erittele.

      Mielestäni ihminen, joka vaatii toisten deittien jälkeen naiselta selvitystä siihen, että tämä on käynyt S24:ssa, kuulostaa vähintääkin hyvin omistushaluiselta ja potentiaalisesti sairaalloisen mustasukkaiselta. (Varsinkin, kun ainoa syy kirjautumiseeni oli se, että lähetin ko. miehelle 24:sen kautta viestin, jonka sisältöä en voinut toimittaa hänelle tekstarina.)

      Emme ole sopineet, että tapailemme toisiamme yksinoikeudella eikä se mielestäni ole edes tarkoituksenmukaista näin aikaisessa vaiheessa. En pidä itseäni millään muotoa tilivelvollisena kirjautumisistani - mies näyttää olevan toista mieltä. Odotan mielenkiinnolla tarkennusta asiaan tulevilla deiteillä.

      Poista
    2. Miksi hän sitten oli kirjautunut sinne? Yhtä hyvin sinä olisit voinut kirjautua S24:lle vain stalkkaillaksesi hänen edesottamuksiaan!

      Poista
  5. Vau! Sinä onnellinen pääsit Nyt-liitteen sokkotreffeille! Itse asiassa minuakin lykästi, ja tohkeissani ja nätiksi laittautuneena suuntasin deiteille! Voi mikä pettymyksen pettymys seurasikaan, kun mies teki minulle totaaliset oharit! Eli ei ilmestynyt sovittuun paikkaan, eikä ollut ilmoittanut minkäänlaisesta esteestä.

    Voisivatko blogin miespuoliset lukijat hieman valaista mitä näin toimivien miesten mielessä liikkuu? Minulle tai kenellekään ystävälleni ei ole koskaan juolahtanut pieneen mieleenkään tehdä ohareita deiteillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan. Olen jopa pari kertaa ollut tilanteessa, jossa paikalle on saapastellut joku kävelevä katastrofi, jonka olen nähnyt ennen kuin mies on huomannut minut, ja siten olisin voinut liueta paikalta vähin äänin. Sen sijaan olen purrut hammasta ja istunut tunnin ajan ystävällinen hymy huulillani miehen juttuja kuunnellen ja lähtenyt kotiin vasta sen jälkeen.

      Meidän pitää varmaan ruveta käyttäytymään kuten miehet. Jos tekee mieli tehdä oharit, niin siitä sitten vaan.

      Poista
    2. Ymmärrän, että tämä on vähän tällaista kieli poskessa jutustelua, mutta kannattaa muistaa, että jos joku mies tekee oharit ilman syytä, ei se ole kenenkään muun miehen kuin kyseisen herran oma vika. Mitään kollektiivista miestietoisuutta kun ei tiemmä ole olemassa. :)

      Vahingon laittaminen kiertämään on varsin lapsellista, kun puhutaan kuitenkin aikuisista ihmisistä. Kannattaa miettiä haluaako laskeutua samalle tasolle näiden herrojen kanssa.

      Anonyymille vastaukseksi veikkaisin, että oharit varmaan johtuu usein siitä, kun vientiä riittää, niin ei tarvitse vaivautua niin kaikista treffeistä lukua pitämään. Se katraan pitäminen kun osataan siellä toisellakin puolen ruutua. Selvää pelimiesainesta siis. :)

      Poista
  6. Sikäli kun olen nähnyt, varsinkin naiset ovat todella viisarit herkässä naiskatrasta pyörittelevien pelimiesten varalta. Tuollainen S24-kirjautumisten vahtaaminen ei kuulostaisi niin ihmeelliseltä jos vahtaaja olisi nainen. No, en tiedä mistä oli kysymys jos viesti kuitenkin kuitattiin huumorina. Ei kait omistushalua ja mustasukkaisuutta sinällään kannata karsastaa, enemmänkin kertovat kiinnostuksesta parisuhteeseen. Ihastuneet ihmiset voinevat myös olla aika kärsimättömiä tuossa suhteessa.

    Kuten itsekin totesit, katraan paljastuminen ei olisi suotavaa... eli ehkä mies voi oikeastaan järkevästi olla hermostunut juuri sellaisesta kilpailutilanteesta mikä tosiasiassa on tilannekin. Ehkä hän jopa vaistoaa sen...?

    Et varmaankaan närkästyisi omistushalusta jos suhde kehittyisi molemminpuolisesti, jos on kehittyäkseen. Mutta olisihan se varmaan erikoista kamalasti ihastua jos tapailee muitakin kandidaatteja päivittäin.

    Oi ei, näin sitä joutuu parisuhdedraamojen seuraajaksi. Kohta katson varmaan Kauniita ja rohkeita. No mutta jatkakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En näe kyllä mitenkään positiivisena asiana sitä, että joku suhtautuu minuun omistushaluisesti kaksien deittien jälkeen. Siinäkään tilanteessa, että olisin itse ihastunut mieheen. Tilanne olisi erilainen, jos takana olisi vaikka 5-10 treffit.

      Parisuhdedraamat ovat mahtavia - tervetuloa seuraajaksi! Sitä paitsi deittielämäni on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin Kauniit ja Rohkeat, joissa samat naamat pariutuvat aina ja uudestaan samojen ihmisten kanssa ;-)

      Poista
    2. Tässä olen kyllä blogin pitäjän kanssa aivan samoilla linjoilla, että tuollainen käytös noin lyhyen tuntemisen jälkeen on varsin huolestuttavaa. Tuo on vielä mustasukkaiselle ihmiselle tyypillinen käyttäytymismalli, että pyrkii kuittaamaan koko jutun huumorilla, kun huomaa menneensä liian pitkälle. Mustasukkaisuudessa on vielä se ikävä puoli, että se yleensä pahenee suhteen edetessä, kun mies kokee saavansa jatkuvasti enemmän "oikeutusta" määrätä toisen tekemisistä (tyyliin kihlojen jälkeen naisella ei enää sovi olla omaa elämää ollenkaan).

      Olen itse sivusta seurannut joitain tällaisia pariskuntia ja eipä ne kovin hyvin yleensä ole päättyneet. Ei tässä maassa ketään voi omistaa kuitenkaan. Suosittelen siis tiettyä varovaisuutta tämän tapauksen suhteen.

      Poista
  7. Miten ihmeessä et saa miestä, en ymmärrä;)

    VastaaPoista
  8. Hei! luin kirjoituksiasi tunnin pari, sillä en ole ennen törmännyt blogiisi. kirjoitat hyvin ja vaikutat mukavasti itsensä kanssa sinuksi kavunneelta vaikkakin takana on raastaviakin kokemuksia ja ehkä juuri siksi. Tapasi kirjoittaa on koukuttava ja aion seurata blogiasi jatkossakin!
    Olen itse nuori nainen, alta kolmenkympin ja kokenut raastavan eron vuosi sitten, en ole ajatellut edes treffien suuntaan, en pysty ja tärisen kauhusta pelkästä ajatuksesta, sillä haavat ovat vielä levällään, nykyään pystyn jo vähän nauramaan tälle kokemukselleni vaikka se toki vielä satuttaa. Siksi halusinkin kysyä, kun mainitsit errä erosta toipumiseen meni kaksi tuskaisaa vuotta, että mikä sinut sai lopulta taas jaloillesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista anonyymi! :-)

      Aika parantaa haavat, näin kävi ainakin minun kohdallani. Minäkään en olisi voinut vuosi eron jälkeen kuvitella meneväni kenenkään kanssa treffeille. Me naiset toivumme erosta harmillisen hitaasti.

      Parin vuoden päästä erosta tilanne oli toinen. Parit ekat (netti)deitit menivät silloinkin niissä merkeissä, että tuijoitin deittiäni ja ajattelin, että "mutkun toi ei ole Riku". En minä haaveillut siitä, että palaisimme takaisin yhteen, mutta tuntui silti oudolta mennä treffeille jonkun ventovieraan kanssa. Tunne katosi viimeistään kolmannen miehen kanssa (vaikkei hän se oikea ollutkaan).

      Neuvoisin siis, että anna ajan parantaa haavat ja yritä sillä aikaa nauttia elämästä tekemällä niitä asioita, joista pidät ja viettämällä aikaa sinulle rakkaiden ihmisten kanssa. Kyllä se olo paranee, ennemmin tai myöhemmin. Sitten kun olet toipunut erosta, huomaat todennäköisesti myös, että sinkkuelämässäkin on omat hyvät puolensa. Näin kävi ainakin minulle :-)

      Poista